kristalli

Vapaapäivä

Aurinko se siellä ulkona pilkistää,

syystuuli oksia puiden heiluttaa

lehdet puista lennellen.

Se ulos houkuttelee

metsäpolulle askel käypi,

siellä se on kiva talsia

katsella ja nauttia

ja vaipua syysunelmiin

Päivä harmaa

sataa sataa

taivaan täydeltä ropsuttaa.

Tuuli se puiden oksia heiluttaa,

lehdet vaan maahan tipahtaa.

Vaahteran lehdet kauniin punertavan

sävyn saanu,

pihjajamarjat ne

komiasti punertaa.

Syksyn kaunista väriloistoa.

Iltoihin pimeneviin

syysiltojen iloksi

tunnelmaa hempeellä

valolla luoden

Yön

pimeys

yössä hiljaisuuden.

Taustalla soiden

musiikki hiljainen,

kynttilä valo

parvekkeella hehkuen

yössä pimeyden.

Nöpö kisu

sylissäni kehräten

ajatukset harhaillen

siellä sun täällä leijaillen

yön tunteina hiljaisuuden.

Näin syyskuun eka päivänä tänne minäkin taas eksyin pitkästä aikaa

ulkona sateen ropistaessa.

Toivottavasti vielä on aurinkoisia päiviä ja lämmintäkin sais vielä olla pitkän aikaa

Täs iski kuume,siis kisukuume ja nyt meidän perheessä tälläinen ihana pikku söpöläinen nöpö kisuliini

Katsoen

tähtitaivasta

yksi

tähti se siellä

kirkkaammin loistaa.

Tunne tuo tuli ,kaipaus

tunteelle jota

rakkaudeksi kutsutaan.

Tuntea sen

kihelmöivän,säkenöivän

sykähtelevän tunteen kropassa

päästä varpaisiin.

Silmät sädehtien

posket kaunista

punaa hohtaen.

Tähän haaveeseen

sorruin tähtitaivasta katsoessani

Tähtitaivas

yössä valvoen.

Sävelet kauniit

romantisoi yön

pimeydessä.

Vierelleni sua kaipaan,

painan silmäni kiinni

hetki unelmaa.

Sanaton pieni toive,

ehkä joskus vierelläni olet.

Olen tunteitteni kans kuin seilaava laiva,

merellä aaltojen,

ja välillä kuin

nuotion hehkua hiljaista.

Syksyn tullessa,

tuoksussa syystuulen.

Sinä ajatuksissani.

Katson hetken sinne jonnekin,

siellä mis oletkin,vaellat.

Sydän ei unohda koskaan.

Vanhoja valokuvia

tutkien,

yhtä tiettyä

kuvaa etsien

yhteen mun juttuuni,

mut en löytänyt.

Löysin sellasen,

mitä en edes muistanut

et minusta noin pienenä löytyy kuvia.

Pieni 2v tytön tyllerö ja mie ihan ite

Ajatukseni sit pistin

seikkailee lapsuudestani tähän päivään.

Paljon paljon

ihania muistoja

rakkaita sellaisia.

On joukossa sellaisiakin,

mitä ei välttämättä haluu edes

muistella,

ihan sellanen olo tuli,

olispa kainolo johon käpertyä voisi

tiukasti toista vasten.

Tuntea toisen läheisyys

turva  siinä.

Nyt se minun rakas muruseni,

sano sanottavansa ja sano sopimuksensa irti

tästä huussollista..

Ei ollut edes vanha,

vaan ihan sopivan ikänen siis nuori,

nuori se olla pitää,ei mitään vanhuksia ;DDDDD

En edes kaltoin kohdellut sitä,

Lämmöllä hellällä sydämelläni,

sitä siirtelin paikasta toiseen,

et kaikki varmasti pöly ja karvapallot

menee sen sisukseen.

Mut ei se riittänyt sille,

senkin viheliäinen otus,

minkäs menit tekemään.;))

Pitänee sit lähtee kattoo uutta murua,

sitä ilman mä en voi olla